Maanantaina alkoi toisiksi viimeine harjoitteluviikko. Palasimme syöpäosastolle ja jatkoimme siitä mihin aikaisemmin jäimme, eli keskustelimme päivän ohjaajamme kanssa ja seurasimme hoitajia töissä. Sama toistui tiistaina ja keskiviikkona. Omaiset olivat sen verran huolissaan omista tirpanoistaan, jotta he eivät mielellään antaneet länsimaalaisten liittyä hoitotoimenpiteisiin. Tekemistä oli loppupäiväni suhteellisen vähän, joten keskiviikkona annoimme palautteemme ja saimme omanne. Keskiviikkona saimme lisäksi nähdä pikkupotilaan saattohoitohuoneen. Tämä oli rauhallinen paikka, joka oli koristeltu rauhoittavaksi ja miellyttäväksi paikaksi, mahdollisimman kodinoloiseksi ympäristöksi.
Torstaina oli sports meet. Tämä tarkoitti urheilutapahtumaa, johon sai valita mihin osallistuu. Itse osallistuin power throwiin, jonka luulin olevan kuulantyöntöä. Paljastuikin, että kyseessä oli pallonheittoa. Jollain asteella tässäkin tuli menestyttyä ja nappasimme tupla-Sami voiton. Itse tulin toiseksi. Suomalaiset pärjäsi kisoissa muutenkin loistokkaasti ja voittoja tuli juoksuissa ja viesteissä pallonheiton lisäksi.
Perjantaina oli sports meetin toinen päivä ja itselläni ei ollut mitään mihin osallistua. Näinpä vietin aamupäivää kampuksella kirjoittaen opinnäytetyösuunnitelmaa viittä vaille valmiiksi. Lähdimme myös perjantaina viettämään viimeistä kertaa iltaa suomalaisjengimme kanssa. Ilta vierähtikin jo aamunsarastukseen ja olimme takaisin kampuksella n. Klo 7 aamulla. Kaikin puolin ilta oli mahtava jäähyväisjuhla ja koko tumuilu meni mukavan rennon ilmapiirin omaavassa kuppilassa, klubeille emme raahautuneet, luojan kiitos.
Lauantai meni pakkauksessa avustaen ja nauraen harmaita hiuksia aiheuttaneille matkalaukkujen ylipainoille. Loppupeleissä kaikki saivat laukkunsa pakattua ja pääsivät odottamaan kotiinlähtöä. Muuten päivä oli rento ja oli mukava olla välillä tekemättä yhtään mitään. Kävimme vielä viimeisellä pöperöllä suomalaisjengin kanssa, kenen kanssa reissussa tuli rymyttyä.
Sunnuntaina aamusta kööri lähti. Jätimme jäähyväiset aamulla ja jatkoin unia. Myöhemmin herättyäni käytävillä oli todella kummallinen hiljaisuus. Yksi matkan vaiheista oli ohi. Itselläni oli vielä hieman reippaat pari viikkoa reissua jälellä lusittavana ja viimeisen harjoitteluviikon starttaus oli päivän päässä. Kävin illasta morjestamassa vielä Tonia ja kävimme kuvaamassa pienen videon Bundilla Shanghaista ja ajasta Kiinassa.
Maanantaina sateinen keli ja eilinen jäähyväinen puski päälle. Ei auttanut kuin lähteä uudelle osastolle aamutuimaan ja katsomaan mitä lasten sydänpolilla oli tarjottavana. Osastolla olikin paljon tekemistä ja saimme laittaa sänkyjä, ottaa potilailta vitaaleja ja tarkkailla eri toimeenpiteitä sivusta. Osastolla olikin suunnitelma meille 6 päiväksi mitä tulevan pitää, mutta harmiksemme olimme osastolla vain 2 päivää.
Tiistaina teimme samaa kuin edellisenä päivänä. Tällä kertaa hoitajat antoivat meidän itsenäisesti ottaa verenpaineita, pulsseja ja lämpöä. Tuntui mukavalta, että luottoa löytyi. Tuntuikin lähes ensimmäistä kertaa koko vaihdon aikana, että pääsimme tekemään hoitajan työtä oikein kunnolla. Vaihdoimme harjoittelun päätteeksi palautteet ja toivotimme kaikkea hyvää osaston jatkolle.
Keskiviikkona olimme closing ceremonyssa. Saimme todistukset osallistumistamme kursseista ja koulu kyseli kehitysideoita. Annoimmekin näitä esim. Kertomalle, kuinka miellyttävää aamulla oli kulkea bussilla toisinkuin metrolla, joka on aamuisin äärimmäisen ruuhkainen. Pidimme pienen puheen ja jaoimme läksiäislahjamme koulun opettajille. Ilmassa oli pientä lähtemisen buugia, vaikka lähtöön oli vielä melkein 2 viikkoa aikaa.
Torstaista aina sunnuntaihin asti vietin aikani kampuksella koulutehtäviä tehden ja relaksoitumalla kaikesta koetusta. Tarkoitus onkin kerätä energiaa vielä viimeiselle viikolle salin ja lepäilyn merkeissä. Kevyt koti-ikävä mielessä kävin maistelemassa lähikahvilassa paikallisen version spaghetti bolognesestä ja voi että länkkärimakaroni turvotti tutulla tavalla. Päätin että se olisi viimeine kerta tällä reissulla. Lepäily sai jatkua. Tarkoitus olisikin käydä vielä muutamassa paikassa Kiinan reissun aikana, jotta voin hyvillä mielin katsoa olkani yli ja todeta, been there, done that, maybe someday coming back..
Tämä olisi mallia toisiksi viimeine päivitys. Seuraavassa olisi tarkoitus päivitellä lähtöfiiliksiä, kelailla mitä kaikkea sitä Kiinassa on tullut kummasteltua (lyhyt oppimäärä) ja paketoida koko reissu johonkin imelään, kaikkien käyttämään, ylihöylättyyn fraasiin.
Ensiviikolla siis luvassa:
Yllämainittua wrappaamista
Zemppiä loppuun saakka. T. Isä
VastaaPoista