Perjantai kulkeutu samoilla silmillä eeppisen junamatkan jälkeen. Olo oli kuin jäätyneellä kävyllä ja ajatus kulki hitaasti. Päätimme lähteä suomalaisten kanssa käymään kaupungilla shoppailemassa ja katsomassa World Financial Centerin. Shoppailussa otettiin mittaa maojen (yuan) riittävyydestä ja riittämättömyydestä. Taloudelliselta tuhoutumiselta selvittiin taas kerran ja matka sai jatkua. Matkalla WFC löysimme paikallisen barbaban (kalmaritikku) myyntikojun. Saimme ryhmän tilaamaan omansa ja nautinto oli taattu. Hetken päästä menimme hissillä torniin yksille ja tämä jälkeen syömään. Huomasin flunssan kehkeytymisen, sillä pekingin reissun junamatkan stressitason huikea vuoristoratamainen nousu ja lasku kääntyi lopulta tasotuttuaan lenssuksi. Olipa hienoa, sillä lauantaina oli vuorossa taitajakisat.
Lauantaina tykitimme koko konkkaronkka bussilla x-paikkaan kisailemaan taitajakisoissa. Muut olivat saaneet valmistautua kisoihin viikon, mutta Pekingin reissumme takia lähdimme kylmiltä jaloilta kisaan. Tällä kertaa kisasta ei saatu millään Suomen joukkueella kultaa mukaan, mutta tilanne olisi voinut olla toisin, jos olisimme tieneet palkinnot etukäteen. Palkinnot olivat n. 30-120e puhdasta riihikuivaa riippuen sijoituksesta. Kaikki saivat kuitenkin stipendin. Tilaisuus kesti n. 10 tuntia ja tämä oli oikein miellyttävää sairaana. Onneksi sain ottaa hieman lepiä kesken kisailujen ja virtaa oli taas hieman enemmän.
Koko tilaisuus päättyi seisovaan pöytään hotellissa, jonka anti oli laidasta laitaan. Ruokaa oli grillatusta tuoreeseen, keitoista kiinteisiin. Hetken ajan pääsin itsekkin nauttimaan ruoasta ja sen mausta, mutta sitten nenä heitti itsensä niskalenkillä tukkoon ja makuaisti oli sitä myöten selvä. Positiivisena puolena voin todeta, että eipähän tullut syötyä liikaa.
Nokka tukossa ja kurkku tulessa lähdimme sunnuntai aamuna seikkailemaan kohti Happy Valleyta. Happy Valley on Shanghain mediaseksikkäin huvipuisto ja kooltaan paikka oli massiivinen. Kävimme kaikissa laitteissa, jotka heilauttivat adrenaliinimittaria ja reissu oli kokemuksen arvoinen. Kaiken huipennuksena oli illan myötä sytytetty valaistus ja koristelu. Mestoilla oli halloween-teema ja henkilökunta oli pukeutunut zombeiksi, paikka oli vuorattu koristeilla ja kajareista kuului kauhuääniö ympäri puistoa. Ainut harmitus paikassa oli suurimman vuoristoradan toimimattomuus. Ehkä joku toinen päivä sen aika vielä tulee..
Maanantaina oli vuorossa uusi harjoittelupaikka - lastensairaalan onkologia/hematologian osasto. Omalta osaltani gerantologiseen harjoitteluun koin saavani osuutta vain lapsien omaisten osalta. Kiinassa ukit ja mummit on kovassa osassa läsnäololla perheen pienimpien kanssa. Maanantaina tutuistuimme osastoon. Vuodepaikkoja osastolla oli 42 ja huoneiden koon määräsi kukkaron paksuus. Jos varakkaamman perheen nappula joutuu osastolle,voi hänen perhe maksaa yksityishuoneen. Hoito ja hoitajat olivat kuitenkin samat kaikille. Pikku potilailla oli myös leikkihuone, jonne pääsi perjantaisin Disney:n vapaaehtois työntekijöiden kanssa. Sairaala oli vasta rempattu ja hoidon tasosta kieli se, että porukkaa tulee ympäri Kiinaa mukuloiden kanssa hoidatettavaksi tälle osastolle. Osasto ei kuulema koskaan ole vapaana. Ohjaajamme oli hyvin empaattinen ja lasten kanssa työskentely ja kommunikointi oli erilaista mihin olin tottunut. Kuitenkin hyvällä tavalla.
Mielenkiintoisinta oli nähdä selkäydin näytteenottoa. Potilas meni kylkiasentoon ja lääkäri pisti piikin sisään ilman puudutuksia. Paikallista ei voinut laittaa tuntuman menetyksen takia ja anestesian puutos johtui välineistön/lääkäreiden puutteesta. Melko kylmää kyytiä. Kuitenkin potilaat antoivat näytteet mukisematta pienen kivusta johtuvan tärinän saattelemana.
Tiistaina jatkoimme osastolla. Seurasimme hoitajien toimeenkuvaa päivän läpi, joka sisälsi vitaalejen ottoa ja iv-lääkityksen antoa. Hoitajien matala englannin puhetaito (poislukien ohjaajamme) heikensi mahdollisuuttamme osallistua ja saimmekin mitata korvamittarilla kuumetta muutaman kerran.
Keskiviikkona oli viikon viimeinen harjoittelupäivä. Rutiinit pysyivät päivän aikana samoina. Plussana saimme nähdä potilaan, jonka kasvain oli sen verran jöötiluokkaa suun alueella, että hänelle oli tehty trakeostomia (kurkku auki ja hengitys tätä kautta). Kävimme myös erään hoitajan kanssa hakemassa siirtoverta veripankista. Keskiviikon jälkeen tämän viikon harjoittelut oli ohi. Oli aika siirtyä koulun kuvioihin.
Torstaina aloitimme päivän Spoken Chinesellä. Näillä tunneilla saimme maalata/kirjoittaa perinteisellä kiinalaisella kynäll/siveltimellä kiinalaisia merkkejä. Homma meinasi aluksi lähteä hieman lapasesta, mutta muutaman kymmenen sivalluksen jälkeen pystyin sanomaan tekemiäni merkkejä lähes kiinalaisiksi.
Seuraavaaksi oli vuorossa Chinese Herbs. Meillä oli tarkoitus olla tentti, mutta opettajamme oli unohtanut, että kyseessä oli viimeinen tuntimme ja tentti jäi tekemättä. Tutustuimme lisää Kiinalaisiin kasveihin ja toivottelimme toisillemme hyvät jatkot. Lahjat on tarkoitus jakaa myöhemmin.
Perjantai oli menevä päivä. Aloitimme aamumme Traditional Chinese Medicinellä. Tunti alkoi yrttisuitsukemitälietikuilla. Tarkoitus tikuilla oli ymmärykseni mukaan niinkin yksinkertainen, kuin auttaa pintaverenkiertoa lämmittelemällä kroppaa. Tilannetta voi verrata sikarin viemistä ruhon lähelle ja tuntea, kuinka lämmin kytöpesä on. Seuraavaksi testailimme kuppauksen saloja. Kuppasimme toisiamme ja hetken jo silmissäni kiilui kuppaajan ammatti 6 kuppalasia kaverin selässä naamani edessä. Sitten yksi tippui lattialle (särkymättä tosin) ja unelmani sen mukana (ne särkyi sniif). Leuka rinnassa kohti uusia pettymyksiä suuntasimme ajatukset kohti illan rientoja.
Buukkasimme itsellemme paikat Cirque Le Soirista, josa huhu-puheiden mukana on kääpiöitä ja jättiläisiä reivaamassa sulassa sovussa. Ilta ei kuitenkaan mennyt aivan suunnitellusti. Paikan päällä piti olla ennen 10.50pm että juomat on ilmaisia ja sisäänpääsy samanhintainen kuin edellinen. Toni soitti ensi ja kertoi, ettei välttämättä kerkeä. No worries kerroin, että eletään tilanteen mukaan. Seuraavaksi erään seuralaisemme lompakko varastettiin. Merkit ilmassa eivät vielä varoitelleet tarpeeksi. Lähdimme aloittelemaan erääseen kuppilaan ja söimme hieman. Kello olikin vaille 10pm ja oli aika tilata taksi. Takseja ei ollut. Shanghaissa ei ollut takseja!? Tarvitsimme 3 taksia määränpäähän ja saimme tietenkin vain 2. Itse jäin huitelemaan taksia 45min ajaksi ilman tulosta. Myöskään Toni ei kerennyt tarpeeksi ajoissa perille. Lopulta menimme takaisin alottelupaikkaan puremaan hampaita yhteen ja sovimme jatkopaikan. Itse olin lähes selvä koko illan huimien 3 drinkin jälkeen ja kello löi n. 2am. Porukka jaksoi reivata reivaamisen päälle ja lopulta selvisimme aamun aikaisilla tunneilla takaisin kampukselle. Ei aivan sellainen ilta, kuin suunniteltu, mutta hyvinhän se meni ja selvisimme perille asti yksinä paloina munuaiset paikoillaan.
Lauantaina herääminen meni melko myöhälle. Iltapäivällä kurvasin suihkuun ja sen jälkeen menimme tapaamaan Pekingin junassa nähtyä uutta tuttavaamme Warrenia. Warren haki meidät metroasemalta ja vei kotiinsa. Täällä tutustuimme hänen perheeseensä johon kuului hänen äitinsä, lapsensa ja vaimonsa Ping Ping. söimme erilaisia siemeniä ja hedelmiä ja juttelimme kaikesta maan ja taivaan väliltä. Toivotimme kaverin tervetulleeksi myös Suomeen. Seuraavaksi hän vei meidät syömään. Ruokaan kuului kevyet 4 kylmää ruokaa ja 7 lämmintä. Se oli aivan tarpeeksi ja pääsin maistelemaan jo pitkään suunniteltua sammakkoa. Sammakko olikin positiivinen yllätys, maku oli hybridi teos kanasta ja kalasta. Suosittelen! Hieman eksoottisemmasta ja ei niin herkullisesta päästä oli sian korva. Ruoka oli kuitenkin kokonaisuutena aivan loistavaa ja navat saatiin käännettyä toisinpäin. Kokemus oli todella ainutlaatuinen päästä nauttimaan kiinalaisesta vieraanvaraisuudesta ja nämä on juttuja, joita muistaa läpi iän. Sitten Warren vei meidät metrolle, hyvästelimme ja jatkoimme matkaamme. Päivä rupesi olemaan sen verta pulkassa ja suuntasin kampukselle ja siitä unille. Sunnuntai oli aika tehdä kouluhommia.
Kuten mainittu sunnuntai meni sen kummenmitta tekemisiä. Oli aika ottaa arjesta kiinni ja levätä. Viikkoon mahtui taas 100 ja 1 asiaa, matkailu avartaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti